Bento on yksinkertaistettuna kokonainen ateria rasiassa. Se voi olla ostettu myymälästä tai myyntikojusta, se voi olla kotona tehty työpaikkalounas, tai sen voi syödä ravintolassa kauniista, lakatusta puurasiasta. Bento-lounaassa yhdistyy japanilaisittain monipuolisuus, värikkyys ja makujen harmonia. Nykyisin netistä löytyy monia blogeja, jotka keskittyvät bentoihin. Esimerkkinä Just Bento, jossa blogin pitäjä ottaa huomioon myös lounaiden terveellisyyden.
Japanilaiset rakastavat junamatkustusta, eikä ihme, sillä heidän supernopeat junansa ovat todella mukavia. Koska japanilaiset rakastavat myös syömistä, juna-asemilla erilaisia bento-ostosmahdollisuuksia on lukuisia (juna-asemat ovat yleensä myös tavaratalojen/ostoskeskusten kellarissa). Ostimme Tokion rautatieasemalta seuraavanlaisen benton lähtiessämme Kiotoon:
Vasemmasta alareunasta vastapäivään: Kanaa panko-kuoressa (panko on japanilainen korppujauho), jotakin misoglaseerattua kiinteälihaista isoa kalaa (yritäpä syödä sitä puikoilla!), haudutettua kurpitsaa, porkkanaa ja siitakesientä, riisiä ja furikakea (mausteseos, emme osaa sanoa muuta kuin että siinä oli seesaminsiemeneniä). Viimeisessä rasian osassa oli munakaspala ja piklattua munakoisoa ja inkivääriä.
Klassisen bento-kokemuksemme hankimme Narasta. Nara on Japanin entinen pääkaupunki 700-luvulta ja siellä on UNESCOn maailmanperintöalue, jossa on lukuisia hyvin vanhoja temppeleitä ja puistoja. Yövyimme silloin Osakassa ja Nara oli puolen tunnin junamatkan päässä. Kävimme katsomassa maailman suurinta puurakennusta, Todai-ji temppeliä, jonka sisällä on maailman suurin bronssinen Buddha-patsas.
Päästyämme temppelille alkoi sataa. Vaikka satoi aika kovastikin, kiersimme Naran puistoalueenkin kunnes pääsimme lounaalle Harishiniin, lähes läpimärkinä (voiko sataa niin kovaa, että sateenvarjosta tulee vettä läpi?!). Alkupalaksi tuli seesamitofua, joka oli aivan ihanaa. Meille selvisi myöhemmin Suomessa, että seesamitofu ei ole oikeasti tofua, vaan se on tehty vedestä, kuzu-juurijauheesta ja hienoksi jauhetuista seesaminsiemenistä. Alkudrinkki oli ravintolan itse tehtyä luumulikööriä. Sitten pääruoka tuotiin pöytään:
Vasemmassa reunassa on kippo riisiä, jonka päällä on kuivattuja kokonaisia pikkukaloja. Opimme matkan aikana syömään riisi niiden ympäriltä, pikkukalat olivat tosi voimakkaita.
Suuren puulaatikon sisältä paljastui:
Vasemmassa reunassa on:
- Jotain ikiaikaista, makeaa naralaista juustoa (se on lapun alla)
- Keitettyjä edamame-palkoja (= soijapapupalkoja)
- Keitetty kokonainen katkarapu
- Kokonainen grillattu ayu-kala (voisitteko joskus poistaa ne kitkerät sisäelimet!)
- Haudutettu, marinoitu ja jäähdytetty vaalea kalapala (jostain isommasta kalasta)
- Keitetty merikotilo
- Lootusjuurta (lootusjuuri on niin nam!)
- Kananmunakakku
Etureunassa on harmaita (!) konnyaku-viipaleita misokastikkeessa. Konnyaku on tehty konjac-juuresta ja se on hyvin narskuvaa…
Yläreunassa on tempuraa eli kevyesti taikinoitua ja uppopaistettua ruokaa: perilla-lehti, jättikatkarapu, kurpitsaa, siitakesieni ja paprikaa. Niiden seurana on sitruunaviipale ja sansho-pippuria.
Oikeassa reunassa on:
- Riisikakku (tähden mallinen)
- Haudutettua purjoa
- Haudutettua kurpitsaa
- Friteerattu tofu-viipale
- Keitettyä kanaa kastikkeessa
Riisin kera oli myös liemikeitto, jossa on nuudeleita ja nähtävästi riisikakku, sekä piklattua kurkkua, munakoisoa ja porkkanaa (liemikulhon takana):
Jälkiruoaksi tuli voimakas vihreäteehyytelö paahdetulla soijapapujauheella, joka oli sekä makeaa että lievästi suolaista.
Valitettavasti tässä vaiheessa matkaa olimme syöneet jo niin paljon outoja juttuja (mm. eläviä, liikkuvia simpukoita), että kaipasimme jo jotain normaalia, emmekä ehkä nauttineet tästä lounaasta hirveästi. Olimme myös ihan märkiä. Kun palasimme Osakaan, kävimme ranskalaisessa kahvilassa (Boulangerie Takeuchi) juomassa kulholliset cafe au lait. Japanin matkan parhaat kahvit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti