Täällä taas + talvinen punajuurisalaatti ja kuhaa pinaatilla

Jouduimme pitämään kahden kuukauden tauon loppuvuoden kiireiden takia, mutta tahti on nyt hieman helpottanut. Mahtavaa, että lukijoiden määrä on silti vain lisääntynyt! Meillä on monta herkullista reseptiä postausta odottamassa ja seuraavalle vuodelle olemme suunnitelleet muun muassa aasialaisten aamupalojen sarjaa. Japanin matkan innoittamasta sarjastakin on vielä tulossa kaksi osaa, joista seuraava ilmestyy piakkoin.

Tässä kuitenkin ”reseptit” talvisalaatille ja kuha-annokselle, jotka söimme alku- ja pääruokina kylmänä alkutalven iltana. Salaatti on loputtomasti muokkautuva, kun vaihtaa saksanpähkinän muihin paahdettuihin pähkinöihin (pekaani, hassel, cashew, macadamia), manteleihin (normi, pistaasi) tai siemeniin (kurpitsa, auringonkukka). Vuohenjuuston voisi vaihtaa moneen homejuustoon tai suolaiseen parmesaaniin. Ohueksi leikatun punajuuren tilalle sopisivat muut talvivihannekset: kelta- tai raitajuuret, lanttu, nauris, kyssäkaali… Rucolan tilalle taipuu pinaatti, viinisuolaheinä, herneenverso, endiivi, punasalaatti, mikä tahansa maukas ja pikkaisen kirpsakka salaatti tai lehtiyrtti.

Salaatista voi tehdä vielä upeamman, kun sekaan heittää kuivattuja karpaloita tai mustikoita tai kuivattujen viikunoiden, taatelien tai aprikoosien viipaleita. Kirpeän vihreän Granny Smith -omenan viipaleet ovat myös raikas lisä, kun vain muistaa pirskotella leikattujen omenaviipaleiden päälle vähän sitruunamehua tummumisen välttämiseksi. ”Resepti” on siis suuntaa antava ja aineksien määrät selviävät parhaiten, kun salaatin kasaa. Alkupalana salaatti on kaunis yksittäisille lautasille aseteltuna, mutta esimerkiksi pääruoan seurana se kannattaa koota laakealle vadille.

Talven ykkössalaatti

- raakaa punajuurta ohueksi viipaloituna

- rucolaa, pestynä ja revittynä

- kermaista ja hieman hapanta vuohenjuustoa muruina

- paahdettuja saksanpähkinöitä paloina

- kastikkeeksi hyvää oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa

- hieman mustapippuria salaatin päälle rouhittuna

- ks. teksti lisukkeiden ja vaihtelun inspiroimiseksi

Kuhaa ja muhennettua pinaattia

- kuhafileitä suolalla ja pippurilla maustettuna ja riisijauhoilla leivitettynä (kokeile myös muita jauhoja)

- pestyä ja pilkottua pinaattia

- valkosipulinkynsiä viipaloituna maun mukaan

- pari ruokalusikallista creme fraichea

- sitruunamehua maun mukaan

Kuullota valkosipulia oliiviöljyssä pehmeäksi, lisää pinaatti ja sekoittele kunnes pinaatti on pehmennyt. Lisää ranskankermaa ja sitruunamehua maun mukaan ja keitä muhennosta pari minuuttia paksummaksi. Mausta suolalla ja runsaalla pippurilla. Paista kuhafileet molemmin puolin pannulla oliiviöljyssä juuri kypsäksi ja kasaa fileet ja pinaattimuhennos kerroksittain lautasille.

Tavattoman hyvä mallasleipä

UPDATE: Teimme leivän uudestaan karkeilla ruisjauhoilla ja leivästä tuli vieläkin parempi! Muuten sama ohje.

Olemme päässeet siihen vaiheeseen, että improvisoimme joskus omia leipätaikinoita. Tämä mallasleipä on yksi niistä. Ei makea, hyvin rukiinen mallasleipä. Siitä ei ole kuvaa, mutta voimme taata, että se on tekemisen arvoinen.

Marraskuun Zürich-matkan jälkeen alamme työstämään taikinajuurta, joka on neljän viikon homma. Niitä leipiä odotellessa, tehkää tämä mallasleipä!

Rukiinen mallasleipä

(3 leipää)

Esitaikina:

250 g hienoja täysjyväruisjauhoja TAI vielä parempi tulee karkeilla!

2 g tuoretta hiivaa

350 g haaleaa (huoneenlämpöistä) vettä

Liuota hiiva veteen ja sekoita ruisjauhot joukkoon. Anna tekeytyä 18-24 tuntia huoneenlämmössä.

Maltaat:

115 g kaljamaltaita

300 g vettä

Kiehauta maltaat vedessä ja anna jäähtyä.

Taikina:

50 g haaleaa (huoneenlämpöistä) vettä

15 g tuoretta hiivaa

750 g puolikarkeita vehnäjauhoja

15 g hienoa merisuolaa

Liuota hiiva veteen ja sekoita esitaikinaan. Lisää seokseen vehnäjauhot ja maltaat veden kera, vaivaa 5 minuuttia yleiskoneen hitaimmalla nopeudella. Lisää suola ja vaivaa hieman nopeammalla 3 minuuttia.

Anna taikinan kohota kelmun alla 2 tuntia, jonka aikana painele taikina kokoon 3 kertaa. Jaa taikina kolmeen osaan ja kohota esim. jauhotetuissa pitkänmallisissa koreissa tunnin verran (peitä liinalla).

Paista leipiä 5 minuuttia 250 asteisessa uunissa (voit suihkuttaa uuniin vettä, kun laitat leivät uuniin), jonka jälkeen laske lämpötila 200 asteeseen. Avaa 10 minuutin jälkeen uuninluukkua hetkeksi. Avaa uuninluukkua uudestaan 10 minuutin jälkeen. Paista leipiä yhteensä 40 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut ja leivän pohjaa koputtaessa kumisee. Nosta leivät ritilälle jäähtymään.

Viininmaistelijan nautinnot

Osallistuimme viikko sitten ystäväpariskunnan järjestemään Italian Piemonten alueen punaviinitastingiin. 16 hengen porukka mahdollisti laadukkaan Piemonten tunnetuimmista rypäleistä, Nebbiolosta ja Barberasta, valmistettujen viinien vertailun. Viinin lisäksi tarjolla oli "pientä suolaista", joka osoittautui huomattavaksi lajitelmaksi Hakaniemen kauppahallin parhaista tuotteista: useita erilaisia terrinejä, pateita ja rillettejä sekä hasselpähkinäsuklaata Deli-Delistä, joka maahantuo maailmankuuluja Godard:in tuotteita (Ranskassa lähes jokaisella on mielipide siitä kumpi tekee maailman parhaat hanhenmaksatuotteet Godard vai Hediard); salameja, ilmakuivattua kinkkua (San Daniele) ja riimihärkää sekä juustoja Lentävästä Lehmästä. Lisäksi oli valikoima leipää ja melonia sekä jälkiruoaksi itsetehtyä mascarpone-omenapiirakkaa. Herkut hemmottelivat makunystyröitä.

Illan viinivalikoimaan kuului seitsemän kappaletta Piemonten alueen viinejä sekä kaksi italialaista mustaa hevosta. Yllätysviinien tyyli oli selvästi Piemonten viineistä poikkeava ja paikalla olleella viiniharrastajien joukolla ei ollut vaikeuksia erottaa kyseisiä viinejä Piemonten viinien joukosta. Viinit maisteltiin semi-sokkona (lista viineistä kiersi myöhemmin illalla), juotu viini paljastettiin juomisen aikana, joten hintatietoutta pystyi käyttämään myös muistiinpanojen yhteydessä. Varsinaista paremmusjärjestystä viineille ei muodostunut, mutta jokaisella oli kaksi, kolme suosikkia ja äänet menivät pääsääntöisesti samoille viineille. Alla paikanpäällä kirjoitetut melko suppeat kommentit.

1. Barbera d’Alba "Suculé" DOC 2007
Lo Zoccolaio / Villa Lanata, Barolo (Piemonte)

Täyteläinen ja hapokas, mutta hedelmäisyys puuttui. Yleinen mielipide oli että hintaansa nähden (10,90EUR) kumminkin kelvollinen viini.

2. Barolo "Serradenari" DOCG 2005
Tenuta Serradenari, La Morra (Piemonte)

Keskitäyteläinen Barolo, josta tuntui puuttuvan hieman rakennetta. Ei herättänyt kenessäkään suuria tunteita. Hinta oli Barolojen halvemmasta päästä (17,50 EUR) ja tuntui heijastuvan viinin laadussa.

3. Tellus Lazio Rosso IGT 2008 (6,90EUR)
Falesco, Montefiascone (Lazio)

Kisan ensimmäinen "villi hevonen", keskitäyteläisessä maussa huomattavasti makeaa kirsikkaa. Allekirjoittaneet sijoittivat viinin aluksi venetoon ja valpolicella/ripasso akselille. Vaikka hintaa vain noin 7e ei päädy tulevaisuudessa meidän ostoskoriin.

4. Barbera d'Alba "Scarrone" DOC 2005 (24,00 EUR)
Vietti, Castiglione Falletto (Piemonte)

Ensimmäinen viini, joka jakoi mielipiteitä. Hyvin täyteläinen, hapokas, mutta ei kovin tanniininen. H ja P:n mielestä maut eivät oikein nousseet esille, keskuteluissa oli yleinen mielipide siitä, että viini ei tästä välttämättä enää juurikaan aukea lisää ja saattaa elää lopun elämänsä melko sulkeutuneena. Voisi sanoa, että mielipidekyselyissä tämä viini nousi sijalle 3.

5. Barbaresco Riserva Rabajà DOCG 2001 (30,90 EUR)
Produttori del Barbaresco, Barbaresco (Piemonte)

Tastingin ainoa hieman iäkkäämpi viini, jonka havaitsi heti hieman ruskehtuneesta väristä sekä auenneista nahan ja tammen aromeista. Viinin rakenne oli myös selkeästi kehittynyt sekä moniulotteinen ja tanniinit olivat pyöristyneet, maussa nousi esille tuoksussakin ollut nahka sekä hyvä hedelmäisyys. Tuntui siltä, että viini oli juuri saavuttamassa huippunsa, mutta rakenne antoi ymmärtää, että elinvuosia olisi jäljellä vielä useita. Tastingin selkein ykkönen, jos haetaan juuri nyt juotavaa. Yleisessä äänestyksessä jaettu ykkössija. H:n suosikki.

6. Barolo "Ravera" DOCG 2005 (41,00 EUR)
Lo Zoccolaio / Villa Lanata, Barolo (Piemonte)

Voimakas ja hedelmäinen tuoksu antoi ymmärtää heti, että nyt ollaan tekemisessä kovan luokan viini kanssa. Erittäin täyteläisessä maussa esille nousi voimakas rakenne, hyvä ja hieman makea hedelmäisyys, lopussa nousi vahvasti esille nahkaa, tammea sekä melko kireät tanniinit, jotka kuivattivat suun. Seuraavan pullon avaamista kannattaa odottaa ainakin pari vuotta. Tastingin jaettu ykkössija ja P:n suosikki.

7. Barolo "Ravera" DOCG 2004 (36,00 EUR)
Elvio Cogno, Novello (Piemonte)

Samalta alueelta kuin edellinen, mutta hennomman makuinen ja keskitäyteläisen rakenteen takia viini tuntui hieman jyrätyltä edellisen viinin jälkeen. Silti viinistä puuttui selvästi rakennetta ja voimakkuutta. Ero edelliseen viiniin oli yllättävää ottaen huomioon että 2005 oli huomattavasti heikompi vuosi kuin 2004, ja Ravera tunnetaan yleisesti melko tanniinisten viinien alueena.

8. Pregio del Conte Rosso IGT 2007 (BIO)
Saladini Pilastri, Spinetoli (Le Marche)

Toinen villihevonen. Toista villihevosta parempi, mutta tämäkin oli maultaan marjaisan makea. Keskitäyteläisen viinin melko hyvä hapokkuus ei riittänyt tasapainoittamaan makeutta. Tästä huolimatta alle 10e viininä saavutti jonkinmoista suosiota yleisön joukossa hinta-laatusuhteellaan (8,95 EUR).

9. Barolo "Vigna dei Pola" DOCG 2005
Giacomo Ascheri, Bra (Piemonte)

Illan viimeinen viini oli täyteläinen, maussa dominoi voimakas tanniinisuus, hapokkuus ja marjaisuus. Puolukkaa, karpaloa. Tämänkin viinin kohdalla jäätiin pohtimaan viinin kehittymispotentiaalia. Hapokkuus ja tanniinisuus luovat hyvät edellytykset kehittymiselle, mutta maun punaisten marjojen rinnalle kaipaisi hieman hedelmäisyyttä. Mikäli hapokkuus ja tanniinisuus antavat tilaa hedelmälle, tässä on erittäin hyvänlaatuinen viini kohtuuhintaan (20,90 EUR).

Kaikki viinit hankittiin superiore.de -verkkokaupasta ja yllä mainitut hinnat ovat tilaushetkellä voimassa olleita (syyskuu 2010).

Japani, osa 4: Anpan

Tokioon on noussut futuristinen mini-kaupunki nimeltä Roppongi Hills. Siellä pilvenpiirtäjien ensimmäiset kerrokset ovat muotiliikkeitä, keskikerrokset asuntoja ja yläkerrokset Michelin-tähtiravintoloita. Rikkaiden pieni paratiisi. Kävimme Japanin matkallamme pyörimässä pilvenpiirtäjien seassa ja uskaltauduimme jopa yhteen kahvilaan (Toraya Café), joka ei onneksi ollut Tokion muita kahviloita yhtään kalliimpi. Modernia kaunista, myös leivokset. H söi anpanin eli punaisella paputahnalla (azuki-papu) täytetyn riisi-vehnäpullan ja P azuki-suklaakakkua inkiväärikermalla. H:n pulla oli aivan ihana, joten yritimme tehdä kotona oman version. Sovelsimme vehnäpullataikinaa vaihtamalla osan vehnäjauhoista täysjyväriisijauhoihin. Tulos oli todella hyvä, mutta ei tietenkään aidon veroinen.

Käytimme ohjeessa Toraya Cafésta ostettua paputahnaa, mutta azukitahnaa löytää välillä Tokyokanista, sitä voi myös keittää itse. Jos pystytte saamaan kinakoa (mm. Tokyokanista) eli paahdetuista soijapavuista tehtyä jauhetta, se kruunaa anpanin.

Anpan à la meidän keittiö

Pullataikina:

2.5 dl (täys)maitoa

25 g tuorehiivaa

1 dl sokeria

1 kananmuna

100 g suolatonta voita (huoneenlämpöistä)

200 g täysjyväriisijauhoja

n. 350g puolikarkeita vehnäjauhoja

azukipaputahnaa (mieluiten tasaista sosetta)

1 kananmuna, vatkattu rikki

kinakoa

Tee pullataikina: lämmitä maitoa hiukan (ei tarvitse olla ihan kädenlämpöistä) ja liuota hiiva maitoon. Lisää sokeri ja kananmuna. Vatkaa pikkuhiljaa jauhoja nesteeseen. Ennen kuin lisäät viimeiset jauhot, sekoita pehmeä voi taikinaan. Vaivaa taikina kimmoisaksi ja anna kohota kaksinkertaiseksi liinan alla, n. 75 min.

Pilko taikina n. 40 gramman paloiksi ja muotoile niistä pyöreitä pullia. Paina pulliin kuoppa, lusikoi sinne n. ½ tl paputahnaa ja sulje.

Kohota pullia pellillä ½ tuntia, voitele kananmunalla ja paista 220 asteen uunissa n. 9 min tai kunnes pullat ovat kullanruskeita. Ennen kuin tarjoilet pullat, siivilöi kinakoa pienen sihdin avulla pullien päälle.

Helsingin Sanomien ruokasivut mokaa pahasti

Ruoanlaiton ja viininmaistelun harrastaja törmää valitettavan usein asenteisiin ja mielipiteisiin, jotka pohjautuvat loogiseen virhepäätelmään luonnollisuudesta. Välillä jopa argumentit pohjautuvat taikuuteen uskomiseen (esim. biodynaaminen maanviljely). Tänään (7.10.2010) Helsingin Sanomien ruokasivujen etusivun juttu oli raakamaidosta. Tiivistäen kirjoittaja ei kannata maidon pastörointia (maidon kuumentaminen terveydelle haitallisten bakteerien tuhoamiseksi), koska yksi suomalainen lääkäri, Antti Heikkilä, on sanonut jo vuosia että "maito on elävää ravintoa", "ruuansulatus tarvitsee maidon bakteereja ja entsyymejä" ja "jos ne tuhotaan, syntyy ongelmia". Kirjoittaja myös mainitsee, että "valtava joukko ihmisiä kärsii maidon aiheuttamista vatsavaivoista" ja "raakamaidon ystävien mielestä syy on maidon teollisessa käsittelyssä".

Mistä aloittaa... Ensiksi jos etsii kyseisestä lääkäristä tietoa, niin huomaa, että hän ei ole vakuuttanut tiedeyhteisöä ajatuksillaan, mikä on jo hyvin suuri syy olla kuuntelematta kyseisen henkilön suosituksia. Yhdysvalloissa raakamaitoa ylistetään varsinkin monissa vaihtoehtohoitopiireissä. Jotkut jopa vievät asian niin pitkälle, että väittävät raakamaidon parantavan syövän. Joopa joo.

Olemme kuulleet muutamilta vatsavaivoista kärsineiltä tutuilta, että he eivät oireilleet ulkomaanmatkan maitotuotteista. Tosin nämä henkilöt eivät ole selvittäneet lääkärissä onko heillä oikeasti laktoosi-intoleranssi tai maitoallergia. Toisin sanoen, ajallinen korrelaatio ulkomaanmatkan ja oireettomuuden välillä ei tarkoita, että todellinen syy-seuraussuhde olisi olemassa. Nähtävästi ihmisillä voi kuitenkin olla yliherkkyysoireita maitotuotteista, vaikka he eivät sairasta kyseisiä tauteja, mutta oireiden syitä ei vielä tiedetä. Tieteelliset julkaistut tutkimukset (tärkeää!) eivät kuitenkaan ole osoittaneet, että oireet johtuisivat juuri pastöroidusta maidosta, vaan kaksoissokkotesteissä henkilöt ovat oireilleet vaikka joivat toisenlaista maitoa (tai soijamaitoa). Tahtoisimme tietää kuinka moni jutussa mainituista "raakamaidon ystävistä" on tehnyt kaksoissokkokokeet raakamaidon hyveellisyydestä pastöroituun maitoon verrattuna ja julkaissut tutkimuksensa tulokset pätevässä tieteellisessä julkaisussa.

Raakamaitojutun kruunaa lause: "luonnontuote ei tarvitse käsittelyä". Tämä on niin kaukana järkevästä. Luonnollisuus ei automaattisesti tarkoita, että se on parempaa ihmiselle (mikä on muuten luonnollisuuden määritelmä?). Helsingin Sanomien ruokasivut ei ole tiedesivut, mutta jos kyseessä on ravitsemustieteestä, kirjoittajan soisi painottavan pätevää tietämystä.

Onnen päivät

Edellisen viikon viikonloppu oli kerrassaan mainio. Lauantaina meillä oli ystäviä syömässä ja menu oli seuraavanlainen:

Paahdettu palsternakkasalaatti macadamiapähkinöillä

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Riesling 2008

----------

Lihapata, uusia perunoita, porkkanoita ja salottisipuleita

Ogier Côte-Rôtie Réserve du Domaine 2004

----------

Kardemummainen päärynäkakku vanilja-hunajasiirapilla

Domaine de l’Alliance Sauternes 2006

Ruoista ei valitettavasti ole kuvia: ruokakuvien ottaminen vaatii tietynlaisessa moodissa olemista ja kun on vieraita, kuvien ottaminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Mutta hieman kuvailua menusta ja pari reseptiäkin.

Alkuruoka on meidän luottosalaatti, se onnistuu aina ja varsinkin kun on Piave-juustoa ja viinisuolaheinää (joita me ei valitettavasti saatu) sekä vincottoa (kuin paksua balsamicoetikkaa, mutta tulee Emilia-Romagnasta; saa Stockmannin Herkusta). Piave-juusto on italialainen rakenteeltaan parmesaanin tyyppinen juusto, mutta makuprofiili on ehkä kypsän goudan kaltainen. Piavea saa yleensä Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä. Viinisuolaheinä on kaunis ja kirpsakka salaatti, jota kasvattaa ainakin Järvikylä. Itse jouduimme käyttämään vuonankaalia, joka on liiankin mieto tähän salaattiin.

Salaatin seurana juotu viini oli saksalainen (lähes) kuiva riesling Pfalzin viinialueelta, joka sopi erittäin hyvin salaatille. Oikeastaan se oli niin hyvä viini myös hinta-laatusuhteeltaan (n. 16e), että harmittaa, ettei meillä ole enempää pulloja (ei saa Alkosta).

Pääruoan ultramurea naudanlihapata oli muunnelma ”Muuri”-kirjan kazakilaisesta lihapadasta, jossa liha marinoidaan kaksi tuntia riisiviinietikalla. Lihan ja liemen lisäksi oli vuoden viimeisiä uusia perunoita, porkkanaa ja salottisipuleita. Pääruoan viini oli erikoisen hyvä. Côte-Rôtiet tulevat pohjoisesta Rhônen alueelta ja ovat yksiä Ranskan huippuviinejä. Lähes tulkoon kokonaan Syrah-rypäleistä (voi olla hieman Viognier-rypäleitä) valmistetut punaviinit voivat tuoksua esim. tuoremakkaroille tai etikkasäilykkeille, hyvällä tavalla siis. Maistoimme Ogier:n Côte-Rôtie-viiniä vuosi sitten ensimmäistä kertaa ja tuoksussa oli selvästi jalapeno-säilykkeen vivahde. Maku on kumminkin täyteläinen ja happokkuus on tasapainossa. Erinomainen viini. Alkosta saa nykyisin 2006 vuosikertaa, mutta hinta (54,70e) on melkein 20e enemmän kuin millä saimme 2004-vuosikerran.

Jälkiruoka oli Tartelette-blogin reseptistä ja aivan unelma. Vaihdoimme reseptin hirssi- ja riisijauhot vehnäjauhoihin ja teimme sen yhteen isohkoon piirakkavuokaan (n. 20cm halkaisija). Tehkää tämä kakku, ette tule katumaan! Jälkiruokaviini oli ranskalainen sauternes, jota ei valitettavasti saa Alkosta. Viini ei ollut ehkä ihan riittävän makea kakulle, mutta muuten aivan upea.

Sunnuntaina saimmekin lottovoiton eli H:n vanhemmat toivat mökiltä kerättyjä herkku- ja männynherkkutatteja. Katsokaa tuota kuvaa:

Teimme sunnuntai-iltaruoaksi tomaattisen pastavuoan, johon paistoimme tatteja ja loput pakastimme tulevaisuuden tattikeittoa varten. Kuka ei olisi onnellinen!

Salaatti paahdetusta palsternakasta, macadamia-pähkinöistä ja Piave-juustosta

(4 annosta)

4 pientä palsternakkaa

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl hunajaa

suolaa ja pippuria

85 g macadamia-pähkinöitä

Piave-juustoa lastuina (tai muuta suolaista, kovaa juustoa)

Viinisuolaheinää (tai vaikkapa rucolaa)

Tarjoiluun oliiviöljyä ja vin cottoa (tai balsamicoa)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuori ja paloittele palsternakat pituussuunnassa neljään osaan ja asettele pellille. Sekoita oliiviöljy ja hunaja ja valele palsternakat seoksella. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda palsternakkoja uunissa n. 20 minuuttia.

Paahda macadamiat kuivalla pannulla.

Asettele viinisuolaheinä, macadamiat ja palsternakat lautasille. Ripottele juustolastut päälle ja lopuksi pirskottele oliiviöljyä ja vin cottoa.

Kritisoiminen on helppoa, syödään sydämellä (tai siis suulla)

Lisää ruokaan liittyvää hauskuutta Corner Gas -sarjasta. Brent uskaltautuu Laceyn kehottamana syömään Ruby-ruokalassa muutakin kuin jauhelihakastike-juusto-hot dogeja (miten chili-cheese dog muuten suomennetaan?!) ja hänestä tulee kerta heitolla Dog River -kylän ruokakriitikko, jonka seurauksena Brentin kovaa kritiikkiä kuuntelevat asiakkaat kaikkoavat Rubysta. Brentin tietämättä Lacey pyytää Brentin äitiltä (Emma) apua ja päätyy tarjoamaan Brentille Emman tekemää "perinteistä äitin makaronivuokaa".

Jakson 3/4 osa, 2:50:

Brent: Nice aroma, good heft, we're off to a good start.

Emma: Just eat the damn thing!

Brent: The last thing you want to do is rush a connoisseur.

Brent syö haarukallisen ja sylkäisee ruoan lautasliinaan.

Brent: Ok, where do I start: were the noodles boiled in toilet water?

Emma: What?

Lacey: Ah, Brent...

Brent: And was the "mother" who prepared this doing time in prison? For murdering this dish?

Lacey: Your mother made this.

Brent: That would've been useful information 11 seconds ago.

Emma: Way to go Lacey, you turned my son against my cooking.

Brent: This is one of my favorite things! I used to love this, what happened to me?

Emma: You're eating with your head, and not the mouth part of your head! You never used to care if your pasta was al dente or not, you just pushed it into your face, and you were happy.

Brent: I want to be happy again! I just want to eat with the mouth part of my head again!

Lacey: I am so sorry for trying to get you to try something new! Go back to sucking down chili-cheese dogs.

Brent: I don't know if I even can. Will I even like them, or will I be thinking about the chili-to-bun ratio, which should never exceed 3:1 because the texture...

Lacey: Brent!

Brent: Damn it!

Jakson muut osat:

Part 1/4

Part 2/4

Part 4/4

Syntinen sillisuolapala

Julma totuus on, että uusia makuja voi oppia rakastamaan aikuisenakin. Terveellisiäkin ruokia ilmestyy ”rakastaa”-listalle, mutta se helpottaa tilannetta vain vähän. Epäterveähköt suuhunpantavat taitavat aina pilata tasapainon. Silli on yksi niistä. Vaikka P on pitkään syönyt silliä, H ei ollut maistanut montaa kertaa ennen elokuuta 2009. Ei ole parempaa paikkaa kuin Kööpenhamina silliin rakastumiseen. Epäonnekseen H tilasi snapsisillileivän vasta matkan viimeisenä päivänä. Leivässä oli suussa sulavan sillin lisäksi uuden sadon perunaviipaleita, ranskankermaa, punasipulia, keitettyä kananmunaa ja kapriksia.

Tanskan matkan jälkeen olemme marinoineet itse sillejä monilla eri tavoilla emmekä aio lopettaa. Kun viime viikon toriostoksiin päätyi uudet siikli perunat, tanskalainen sillileipä tuli mieleen. Koska jääkaapissamme ei ollut omaa silliä, päädyimme ostamaan valmissilliä, eikä se arki-illan iltapalaksi ollut lainkaan kamalaa (mutta ei lähellä itsemarinoitua). Kokoamamme leipä oli helppo ja hyvin tyydyttävä. Kokeilkaa, jos olette sillinystäviä. Jos ette, niin voimme vakuuttaa että silliin voi vielä rakastua, oikeissa olosuhteissa.

Tanskan matkan inspiroima tuhti sillileipä

(niin monelle kuin on tarpeen)

Kokoamisjärjestyksessä:

- Saaristolaisleipää viipaleina (tanskalainen ei-niin-makea ruisleipä olisi vielä parempi)

- Kirnuvoita

- Ranskankermaa

- Kerros keitettyä perunaa viipaleina

- Kerros keitettyä kananmunaa viipaleina

- Silputtua kaprista

- Silliviipaleita

- Salottisipulia (tai punasipulia), liota punaviinietikassa kymmenisen minuuttia

- Silputtua tilliä

Ruoka-aiheinen taulu Kööpenhaminan taidemuseossa

Blogin muodonmuutos

Kaunistimme vähän blogia, toivottovasti. Lisäsimme myös alustavan listan hyvistä keittokirjoista, joita käytämme usein. Nyt on hyvä hetki kysyä teiltä lukijoilta: mistä postauksista olette erityisesti tykänneet? Minkä tyyppisiä reseptejä haluaisitte nähdä tulevaisuudessa? Patoja, keittoja, salaatteja, pastaa, wokkeja, makeita leipomuksia... Jälkiruokia ei olekaan vielä ilmestynyt, mutta niitä on tulossa. Haluatteko enemmän kasvisruokaa/kalaa/liharuokia? Entä haluatteko lukea viiniarvosteluja? Ravintolaillallisista Suomessa? Kertokaa kaikki kommenteissa!

Herkut ovat vaarallisia

Corner Gas on super hauska kanadalainen komediasarja, jonka kaikki jaksot ovat onneksi Youtubessa. Tämä jakso kertoo siitä miten vaarallista on ostaa herkkuja ja kuinka siitä voi syntyä koston kierre: Ruby-ruokalan omistaja Lacey vie hyvää viiniä Emman ja Oscarin illalliselle, jonka jälkeen vuosikymmeniä halvempaa viiniä juoneet Emma ja Oscar eivät enää kestä juoda vanhaa suosikkiaan. Koska Laceyn hyvä viini maksaa paljon, pariskunta päättää kostaa. He yrittävät saada poikansa Brentin avuksi ja siitä se koston kierre sitten alkaakin.

Jotenkin tuntuu tutulta... Toki ilman sitä koston kierrettä.

Jakson 2/4 osa, aika 2:17:

Emma: Lacey has bumped us out of our old wine bracket.

Oscar: It was a good bracket, we liked our bracket.

Emma: So we want you to invite her over for a little brunch.

Brent: The sinister aspect of your plan escapes me.

Oscar: You invite her over and we hit her with Emma's nice biscuits.

Brent: You're going to throw biscuits at her? Real mature.

Emma: They're good but they're finicky, they take forever to make.

Oscar: Once Lacey tastes them, she wont be able to go back, she'll be in a new biscuit bracket.

Brent: Oh, so it's a revenge brunch!

Jakson loput osat:

Part 1/4

Part 3/4

Part 4/4

Kuumia herkkupaketteja uunista ulos

Ruokakirjoittaja/-kuvaaja pariskunnan Jeffrey Alford & Naomi Duguid kirjat Kaakkois-Aasian (”Hottis”), Intian niemimaan (”Mangocurry”) ja Kiinan vähemmistökulttuurien (”Muuri”) ruoasta ovat inspiroivia, kuten edellisistä postauksista huomaa. Emme muuten olisi keksineet kirjoille lempinimiä… Heidän uusin kirja on siis ”Muuri” eli Beyond the Great Wall, joka on aarreaitta täynnä reseptejä ruoasta, josta meillä ei ollut aikaisemmin mitään tietoa ja jota ei löydä kiinalaisravintolasta. Maut ovat mieltä nostattavia ja mutkattomia, kuin parhaissa kotiruoissa. Kodikasta kiinalaista.

Yunnanilaisen chilitahnan seuraksi valmistimme ihania uiguurilaisia lihaleipäsiä (vai olikohan se toisin päin). Vaikka Yunnan on kaukana Taklimakanin aavikosta, maut sopivat hyvin yhteen. Leipäset eivät tarvitse chilitahnaa seurakseen, esimerkiksi lämmin keitto ja/tai vihreä salaatti on varmasti voittoyhdistelmä. Meillä leipästen kumppanina oli kazakilainen itu-kiinankaalisalaatti. Ei voi muuta sanoa kuin että samsojen tekoon siitä!

Lammastäytteiset samsat

(16 pientä leipää)

Taikina:

6 dl vehnäjauhoa (käytimme puolikarkeaa)

1 tl sokeria

1 tl suolaa

n. 3 dl vettä

Täyte:

450g lampaanlihaa (käytimme paahtopaistia, muukin paisti käy, mutta älä käytä filettä, siinä ei ole riittävästi rasvaa)

2.5 dl pilkottua keltasipulia

2 rkl rasvaista maustamatonta jogurttia

2 tl hienonnettua valkosipulia

(1/8 tl cayennejauhetta, ei ole pakollinen)

1 tl suolaa

¼ tl jauhettua mustapippuria

Sekoita taikinan ainekset keskenään ja vaivaa jauhotetulla tasolla kunnes taikina on tasainen. Lisää tarvittaessa vettä/jauhoa. Kääri taikina kelmuun ja jätä odottamaan.

Pilko liha pieniksi kuutioiksi ja sekoita täytteen muut aineet joukkoon. Täytettä pitäisi olla noin 0.5 litraa. Jätä täyte odottamaan.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kumoa taikina jauhotetulle tasolle ja puolita. Jätä toinen puoli odottamaan ja leikkaa toinen kahdeksaan osaan. Pyörittele taikinan osat palloiksi, litistä hieman ja jätä odottamaan 10 minuutiksi.

Kauli pallot noin 15 cm pyöreiksi levyiksi ja pane vajaa 2 rkl täytettä jokaisen keskelle.

Taita taikinalevyjen reunat yhteen levyn keskelle ja nipistä ne kiinni toisiinsa.

Taita sitten auki jääneet päät yhteen edellisen liitoksen päälle ja nipistä kiinni (paketin pitäisi olla nyt suljettu ja neliön mallinen). Aseta paketti leivinpaperin päälle pellille. Valmista loput paketit ja toista taikinan toisella puoliskolla.

Paista leipäset uunissa 35 minuuttia tai kunnes ne ovat kullanruskeita. Nosta leipäset lautaselle ja anna jäähtyä viitisen minuuttia, jos pystyt.

Tervetuloa uusi addiktio!

Aasialaisessa ruoassa tärkeässä osassa ovat pienet maukkaat kastikkeet ja maustetahnat, joita syödään riisin kanssa tai joita lisätään nuudelikeittoihin. Erityisesti rakastamme kaikenlaisia lisukkeita, jotka antavat ruoalle (lisää) tulista potkua. Joskus meistä tuntuu, että voisimme syödä pelkkää sticky- tai thai jasmiiniriisiä chilitahnalla. Siihen vielä päälle pilkottua kevätsipulia… Nam!

Chili- ja maustetahnojen tekeminen on helppoa ja hyvin palkitsevaa. Itsetehdyt tahnat säilyvät hyvin jääkaapissa puhtaassa lasipurkissa ja ovat raikkaampia kuin valmistahnat. Viimeisin ihastuksemme on Kiinan Yunnanin maakunnasta tuleva kuivatuista chileistä tehty tahna. Resepti on ihanasta Hot Sour Salty Sweet –kirjasta (tekijät Jeffrey Alford ja Naomi Duguid) eli ”Hottiksesta”, joka on pullollaan reseptejä kirjan tekijöiden mittavilta Kaakkois-Aasian ruokatutkimusmatkoilta. Tahnassa maistuu savuisen tulisuuden lisäksi juustokumina ja musta riisiviinietikka. Kun valmistimme tahnan, leivoimme samalla lihasamsoja eli kiinalaisen uiguuriväestön lammastäytteisiä leipäsiä. Leipästen ohje tulee seuraavassa postauksessa…

Tulinen chilitahna Yunnanista

(2.5 dl)

2.5 dl kokonaisia kuivattuja punaisia thai chilejä, ilman mahdollisia vihreitä kantoja

2.5 dl kiehuvaa vettä

1.5 tl suolaa

1 tl sokeria

1.5 rkl kasviöljyä

1.5 tl juustokuminan siemeniä, hieman rouhittuna

vajaa 1 dl hienonnettua salottisipulia

1.5 tl mustaa riisiviinietikkaa (Chinkiang vinegar), tai siiderietikkaa

Huuhdo chilit ja pane kulhoon. Kaada kiehuva vesi chilien päälle ja sekoita. Aseta kulhoa hieman pienempi lautanen chilien päälle, jotta ne pysyvät veden alla. Liota chilejä vähintään 20 minuuttia tai enintään 2 tuntia.

Siirrä chilit liotusveden kera tehosekoittimeen ja soseuta. Lisää suola ja sokeri. Siirrä sose takaisin liotuskulhoon ja jätä odottamaan.

Kuumenna öljy pienessä kattilassa ja lisää juustokuminan siemenet. Sekoittele niitä puoli minuuttia, lisää salottisipuli ja paista kunnes sipuli on pehmennyt (noin 4 minuuttia). Lisää chilisose (varo pärskimistä) ja keitä seosta 5 minuuttia. Seoksen pitäisi hieman paksuuntua siinä ajassa. Nosta kattila pois lämmöltä ja sekoita etikka tahnaan.

Siirrä tahna puhtaaseen kulhoon jäähtymään. Kun tahna ei ole enää lämmintä, siirrä se steriiliin kannelliseen lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa.

Ylennyksiä pastaluokissa

Se voi sattua kenelle tahansa. Viattomasti tulee ostettua vähän kalliimpaa suklaata tai oliiviöljyä kokeillakseen uutta tai jonkin erityisen päivän kunniaksi. Sitten huomaa, että tuote on niin hyvää ettei enää halua palata vanhaan. Näin meille kävi kahdesti pastan suhteen. Ensin löysimme italialaisen Lensi-pastan Stockmannin Herkusta, joka on noin euron kilo kalliimpi kuin normipasta mistä tahansa supermarketista. Ostimme Lensiä aina kun satuimme käymään Herkussa, eikä se rokottanut kovinkaan paljon kukkaroamme.

Parin Lensi-vuoden jälkeen erehdyimme kokeilemaan Eiringistä saatavaa Setaro-pastaa. Setaro on Napolissa käsintehtyä, matalassa lämmössä kuivattua pastaa ja ehdottomasti parasta kuivapastaa mitä olemme koskaan ostaneet. Lensikään ei enää houkuttele, mutta uuteen pastaluokkaan siirtymisen hinta on 6.5 euroa kilo! Arkipäiväisistäkin pastaruoista on tullut luksusta.

Seuraava pastaohje on hieman muokattu versio Jamie Oliverin Jamie’s Dinners –kirjan tonnikalapastaohjeesta. Ohje on helppo ja lisäksi hyvin mukautuva. Olemme tehneet sen monesti purkkitonnikalasta.

Sitruunainen tonnikalapasta

(2 annosta)

Kourallinen basilikaa (15-20 lehteä)

Puolikkaan sitruunan mehu + raastettu kuori

Suolaa + pippuria

2 rkl oliiviöljyä

200g tuoretta (tai purkitettua) tonnikalaa suupaloina

3 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 tl kapriksia hienonnettuna (käytämme suolapurkitettuja kapriksia, joita saa Eiringistä! Suolakapriksia täytyy liottaa vartin verran)

6-8 mustaa oliivia (esim. kalamata), poista kivet ja pilko

12 miniluumutomaattia tai kirsikkatomaattia kokonaisena

2 rkl kuivaa sherryä tai valkoviiniä

160g kuviopastaa (esim. penne rigate)

Soseuta basilika, sitruunan mehu ja kuori ja oliiviöljy morttelissa tai tehosekoittimessa. Lisää hyppysellinen suolaa ja pippuria. Sekoita tonnikalapalat ja marinadi keskenään kulhossa. Jätä odottamaan.

Laita iso kattilallinen suolattua vettä kiehumaan. Kun laitat pastan veteen, aloita pastakastikkeen tekeminen (riippuu tietenkin pastan kypsymisajasta). Keitä pasta al denteksi ja valuta.

Kuumenna oliiviöljy isossa paistinpannussa ja kuullota valkosipulia. Kun valkosipuli on hiukan pehmennyt, muttei vielä ruskistunut, lisää kaprikset, oliivit, tonnikala ja sen marinadi. Paista muutama minuutti välillä sekoitellen. Lisää tomaatit ja sherry pannuun ja keittele kastiketta kunnes tomaatit alkavat pehmetä (joitakin minuutteja). Maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Sekoita kypsä pasta kastikkeeseen.

Sunnuntai-illan eksotiikkaa

Rakkautemme ruokaan ei todellakaan rajoitu länsimaihin. On vaikea kuvailla kuinka paljon voimme innostua Lähi-idän, Intian, Kiinan ja Kaakkois-Aasian mauista. Yleensä tietyn alueen ruokainnostus toteutuu noin kuukauden jaksoissa ja niin matkaamme ympäri vuoden maapallon eri kolkissa. Kun kaipaamme “comfort food”:a, erilaiset curryt ovat listan kärjessä.

Curryt muodostavat jatkumon Intian pohjoisosista Kaakkois-Aasian eteläisimpään osaan. Curryn mausteet ja nesteet muuttuvat aina hiukan etelään siirryttäessä. Viime sunnuntaina valmistimme mukaelman Jeffrey Alfordin ja Naomi Duguidin Mangoes & Curry Leaves –kirjan sri lankalaisesta naudanlihacurrysta. Sri lankalaiseen curryyn kuuluu olennaisena osana kookosmaito. Tämän kyseisen curryn mausteseokseen jauhetaan raakaa riisiä, joka saostaa curryn. Tamarinditahna tasapainottaa happamuudellaan makeahkoja mausteita.

Sri lankalainen naudanlihacurry

(4 annosta)

0.5 kg luutonta naudan paistia paloiteltuna

2 rkl rypsiöljyä

noin 10 kuivattua currylehteä

2 tuoretta cayenne chiliä, maun mukaan poista joko molemmista siemenet tai vain toisesta, hienonnettuna

2 keltasipulia hienonnettuna

1 tl kurkumajauhetta

1 tl suolaa

2.5 dl kookosmaitoa

1 rkl tamarinditahnaa

6.5 dl vettä

Mausteseos:

1 rkl raakaa riisiä (esim. basmati)

1 rkl kokonaisia korianterinsiemeniä

1 tl juustokuminan siemeniä (jeeraa)

n. 2.5 cm pituinen kanelitankopala

2 vihreän kardemummakodan siemenet

Aloita tekemällä mausteseos: paahda kuivalla pannulla kaikkia seoksen ainesosia kunnes mausteet tuoksuvat aromikkaalta (n. 3 minuuttia). Muista sekoittaa jatkuvasti, etteivät mausteet pala. Siirrä seos mortteliin heti, kun se on paahtunut. Jauha mausteseos hienoksi jauheeksi.

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää currylehdet, chili, sipuli ja kurkuma. Paista sekoitellen 3 minuuttia. Lisää naudanliha ja suola ja kypsennä kunnes lihan pinta on ruskistunut. Sekoita kattilaan jauhettu mausteseos ja kookosmaito. Keitä hiljakseltaan 10 minuuttia.

Lisää vesi ja tamarinditahna ja kiehauta. Keitä currya ilman kantta tunnin verran tai kunnes liha on mureaa. Tarkista suolan määrä ja tarjoile keitetyn basmatiriisin kera.

Japani, osa 3: Bento-lounas x 2

Bento on yksinkertaistettuna kokonainen ateria rasiassa. Se voi olla ostettu myymälästä tai myyntikojusta, se voi olla kotona tehty työpaikkalounas, tai sen voi syödä ravintolassa kauniista, lakatusta puurasiasta. Bento-lounaassa yhdistyy japanilaisittain monipuolisuus, värikkyys ja makujen harmonia. Nykyisin netistä löytyy monia blogeja, jotka keskittyvät bentoihin. Esimerkkinä Just Bento, jossa blogin pitäjä ottaa huomioon myös lounaiden terveellisyyden.

Japanilaiset rakastavat junamatkustusta, eikä ihme, sillä heidän supernopeat junansa ovat todella mukavia. Koska japanilaiset rakastavat myös syömistä, juna-asemilla erilaisia bento-ostosmahdollisuuksia on lukuisia (juna-asemat ovat yleensä myös tavaratalojen/ostoskeskusten kellarissa). Ostimme Tokion rautatieasemalta seuraavanlaisen benton lähtiessämme Kiotoon:

Vasemmasta alareunasta vastapäivään: Kanaa panko-kuoressa (panko on japanilainen korppujauho), jotakin misoglaseerattua kiinteälihaista isoa kalaa (yritäpä syödä sitä puikoilla!), haudutettua kurpitsaa, porkkanaa ja siitakesientä, riisiä ja furikakea (mausteseos, emme osaa sanoa muuta kuin että siinä oli seesaminsiemeneniä). Viimeisessä rasian osassa oli munakaspala ja piklattua munakoisoa ja inkivääriä.

Klassisen bento-kokemuksemme hankimme Narasta. Nara on Japanin entinen pääkaupunki 700-luvulta ja siellä on UNESCOn maailmanperintöalue, jossa on lukuisia hyvin vanhoja temppeleitä ja puistoja. Yövyimme silloin Osakassa ja Nara oli puolen tunnin junamatkan päässä. Kävimme katsomassa maailman suurinta puurakennusta, Todai-ji temppeliä, jonka sisällä on maailman suurin bronssinen Buddha-patsas.

Päästyämme temppelille alkoi sataa. Vaikka satoi aika kovastikin, kiersimme Naran puistoalueenkin kunnes pääsimme lounaalle Harishiniin, lähes läpimärkinä (voiko sataa niin kovaa, että sateenvarjosta tulee vettä läpi?!). Alkupalaksi tuli seesamitofua, joka oli aivan ihanaa. Meille selvisi myöhemmin Suomessa, että seesamitofu ei ole oikeasti tofua, vaan se on tehty vedestä, kuzu-juurijauheesta ja hienoksi jauhetuista seesaminsiemenistä. Alkudrinkki oli ravintolan itse tehtyä luumulikööriä. Sitten pääruoka tuotiin pöytään:

Vasemmassa reunassa on kippo riisiä, jonka päällä on kuivattuja kokonaisia pikkukaloja. Opimme matkan aikana syömään riisi niiden ympäriltä, pikkukalat olivat tosi voimakkaita.

Suuren puulaatikon sisältä paljastui:

Vasemmassa reunassa on:

- Jotain ikiaikaista, makeaa naralaista juustoa (se on lapun alla)

- Keitettyjä edamame-palkoja (= soijapapupalkoja)

- Keitetty kokonainen katkarapu

- Kokonainen grillattu ayu-kala (voisitteko joskus poistaa ne kitkerät sisäelimet!)

- Haudutettu, marinoitu ja jäähdytetty vaalea kalapala (jostain isommasta kalasta)

- Keitetty merikotilo

- Lootusjuurta (lootusjuuri on niin nam!)

- Kananmunakakku

Etureunassa on harmaita (!) konnyaku-viipaleita misokastikkeessa. Konnyaku on tehty konjac-juuresta ja se on hyvin narskuvaa…

Yläreunassa on tempuraa eli kevyesti taikinoitua ja uppopaistettua ruokaa: perilla-lehti, jättikatkarapu, kurpitsaa, siitakesieni ja paprikaa. Niiden seurana on sitruunaviipale ja sansho-pippuria.

Oikeassa reunassa on:

- Riisikakku (tähden mallinen)

- Haudutettua purjoa

- Haudutettua kurpitsaa

- Friteerattu tofu-viipale

- Keitettyä kanaa kastikkeessa

Riisin kera oli myös liemikeitto, jossa on nuudeleita ja nähtävästi riisikakku, sekä piklattua kurkkua, munakoisoa ja porkkanaa (liemikulhon takana):

Jälkiruoaksi tuli voimakas vihreäteehyytelö paahdetulla soijapapujauheella, joka oli sekä makeaa että lievästi suolaista.

Valitettavasti tässä vaiheessa matkaa olimme syöneet jo niin paljon outoja juttuja (mm. eläviä, liikkuvia simpukoita), että kaipasimme jo jotain normaalia, emmekä ehkä nauttineet tästä lounaasta hirveästi. Olimme myös ihan märkiä. Kun palasimme Osakaan, kävimme ranskalaisessa kahvilassa (Boulangerie Takeuchi) juomassa kulholliset cafe au lait. Japanin matkan parhaat kahvit!

Onko kanasi kuivaa?

Kanaa on saatavana monessa muodossa, joista yleisimmät tuntuvat olevan ne kaikkein huonoimmat. Unohda broilerinsuikaleet ja nahattomat rintafileet, mehukas kana on mahdollista. Parhaat palat wokkiin saa koipireisien lihasta tai maissikanan nahallisesta rintafileestä. Kun toiveena on helppo uunissa paistettu kana, jossa on ihanan rapea nahka ja mehukas liha, käännymme nykyisin pakastealtaan puoleen! Olemme löytäneet ranskalaiset kevätkananpojat.

Kananpoikien valmistus on nopeaa: samalla kun lintuset ovat uunissa, ehtii hyvin tehdä lisukkeet. Olemme valmistaneet kevätkananpojat jo kahdesti seuraavalla reseptillä ja tulos on ollut loistava. Viimeksi lisäkkeenä oli paistettuja uusia perunoita ja kantarellikastike, johon lorautimme sherryä (miksiköhän emme olleet aikaisemmin sitä ajatelleet, onhan sherry ja sienet klassikkoyhdistelmä). Täydellinen viikonloppuruoka.

Mehukkaita ja rapeita kevätkananpoikia

(2 annosta)

2 kevätkananpoikaa, n. 0,5 kg / kpl (sulata jäiset yön yli jääkaapissa), huuhtele kylmällä vedellä ja taputa paperilla kuivaksi

kourallinen tuoretta timjamia silputtuna

4 valkosipulin kynttä hienonnettuna

oliiviöljyä

suolaa + pippuria

pitkittäin halkaistu sitruunan puolikas neljään osaan leikattuna (ts. 4 x 1/8 sitruunan lohkoa, jos se yhtään selventää asiaa)

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Hiero kananpoikien pintaan ohut kerros oliiviöljyä. Hankaa suolaa ja pippuria kananpoikien nahkaan.

Valmista yrttitahna: murjo timjamisilppu, valkosipuli ja n. 1 tl suolaa keskenään pienessä kipossa. Lisää tahnaan pippuria ja muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Yrttitahnan tulisi näyttää suurin piirtein tältä (älä huoli, tämä ei ole tarkkaa, tarkoitus on vain saada mahdollisimman paljon makua kanaan):

Valuta maustetahna kananpoikien sisään ja tunge lopuksi molempiin 2 sitruunalohkoa. Aseta kananpojat ritilälle, joka mahtuu vuokaan. Kaada vuoan pohjalle vettä, jotta vuokaan paiston aikana tippuva rasva ei poksahtele ympäri uunia.

Paista kananpoikia 25 min, jonka jälkeen laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Jatka paistamista n. 15 min tai kunnes kana on kypsää (lihasta valuva neste on kirkasta).

Sitruunaisia pikku perunoita

(2 annosta)

Reilu 200g uusia kiinteitä perunoita (esim. siikli)

¼ sitruunan mehu

oliiviöljyä

suolaa + pippuria

Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä lähes kypsäksi. Paista perunoita runsaassa oliiviöljyssä kunnes ne saavat kunnolla väriä pintaan ja ovat täysin kypsiä. Lisää sitruunanmehu, suolaa ja pippuria.

Huom. Kannattaa paistaa perunat korkeassa kattilassa ja pitää kansi lähellä, kun lisää sitruunanmehun, pärskiminen on lähes varmaa!

Sherry-kantarellikastike

(2 annosta)

1 keltasipuli silputtuna

n. 100g puhdistettuja kantarelleja paloiteltuna

nokare voita + tilkka oliiviöljyä

kuivaa sherryä n. 0.5 dl

n. ½ purkkia creme fraichea (75g)

pilkottua tuoretta timjamia n. 1 rkl

suolaa + pippuria

Kuumenna voi-öljyseos pienessä kattilassa ja lisää sipuli. Paista kunnes sipuli pehmenee, lisää sitten kantarellit ja paista kunnes ne alkavat luovuttaa nestettä. Lisää sherry ja anna kiehua hetki kasaan. Sekoita creme fraiche ja timjami joukkoon ja anna kiehahtaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Huom. Käytämme Alkosta saatavaa edullista, mutta hyvää La Guita Manzanilla –sherryä (6,45e) ruoanlaitossa. Se on myös hyvä juoma mm. sienikeitolle.

Vielä kun vihreitä papuja saa...!

Kesän alkaessa odotamme vihreitä papuja enemmän kuin keväällä parsaa. Pavuissa yhdistyy makeus ja lihaisa täyteläisyys. Ne ovat monipuolisia ja nopeita. Ne käyvät sekä italialaisiin että thaimaalaisiin resepteihin. Valmistimme viime viikonloppuna nopean, improvisoidun pastan pavuista ja miniluumutomaateista. Sitruuna ja parmesaani täydensivät kesäisen annoksen.

Pasta vihreistä pavuista ja miniluumutomaateista

(3 annosta)

200g vihreitä papuja (keitä 4 min suolatussa vedessä ja jäähdytä kylmällä vedellä, leikkaa suupaloiksi)

200g miniluumutomaatteja leikattuna pitkittäin neljään osaan

oliiviöljyä

1 keltasipuli hienonnettuna

4 tuoretta valkosipulinkynttä (ehkä vain 2 jos ei tuore) hienonnettuna

75g creme fraichea

¼ sitruunan mehu

suolaa + pippuria

parmesaania raastettuna

240g pitkää pastaa (esim. spagettia)

Keitä pasta paketin ohjeiden mukaan al denteksi (ei läpikypsäksi, purutuntumaa saa olla).

Sillä aikaa kun pasta kypsyy, kuumenna oliiviöljyä suuressa paistinpannussa. Paista sipulia ja valkosipulia kunnes sipuli on pehmennyt. Lisää tomaatit ja pavut. Paista pari minuuttia sekoitellen.

Lisää creme fraiche ja sitruunanmehu, mausta suolalla ja pippurilla. Valuta kypsä pasta ja lisää kastikkeeseen. Sekoita. Tarjoile pasta raastetun parmesaanin kera.

Japani, osa 2: Wagokoro Izumi

Japanissa kohtaavat suuret ihmismassat pilvenpiirtäjien keskellä ja kauniit, rauhalliset puutarhat vanhojen kaupunkien keitaissa:

Tokion Shibuya Crossing

Kioton Nijo-linnan puutarha

Japanilaisen ruokakulttuurin keidas on kaiseki-ateria. Kaiseki on monen ruokalajin illallinen, jossa jokainen ruokalaji on tarkkaan valmistettu näyttämään kauniilta ja jossa maut ja rakenteet ovat tasapainossa. Raaka-aineet ovat tuoreita ja paikallisia, ja ne heijastavat meneillään olevaa vuodenaikaa.

Kävimme viimeisenä iltana Kiotossa ravintola Wagokoro Izumissa (yksi Michelin tähti) syömässä upean kaiseki-illallisen. Ravintola on hyvin pieni: kolme yksityishuonetta, joissa seurueet saavat syödä rauhassa. Kengät otetaan pois ennen kuin huoneeseen astutaan. Pöydän ääressä istutaan tyynyillä, mutta lattia on upotettu pöydän alla.

Kimonoon pukeutunut tarjoilijamme toi ensin alkudrinkiksi umeshulla (japanilainen luumulikööri) maustettua sakea, joka oli ihanan luumuinen. Valitsimme illallisjuomaksi kaksi eri kiotolaista sakea, ensimmäinen oli mieto ja raikas, toinen oli voimakkaampi ja täyteläisempi. Molemmat olivat todella hyviä. Ensimmäinen sake tuli tällaisessä karahvissa:

Ensimmäisessä ruokalajissa oli unia (merisiilenmätiä), yubaa (kuivattua soijaproteiinilevyä, joka muodostuu kun soijamaitoa keitetään), parsaa ja okraa:

Erikoinen, mutta maukas. Seuraavaksi tuli lämmin keitto, jossa oli hamoa (pike conger, eli jonkin sortin ankerias), togania (winter melon tai wax gourd) ja veikkaisimme, että purjoa. Liemi ei ollut yhtä savuinen ja kalainen kuin vastaavat liemet Tokiossa, joka oli mielestämme hyvä asia.

Seuraava ruokalaji tuotiin taloa muistuttavassa puurasiassa. Rasia liittyi jotenkin heinäkuun Gion festivaaliin Kiotossa, mutta koska tarjoilija puhui vain pari sanaa englantia rasian merkitys jäi epäselväksi. Kun talon katto nostettiin pois, talon sisältä paljastui sashimi-lajitelma jääpedillä. Lajitelmaan kuului pintahiillostettua ankeriasta, raakaa seepiaa, tonnikalaa (ei rasvaisinta palaa) ja tai-kalaa (sea bream). Lisukkeina oli pari palaa paprikaa ja vastaraastettua wasabia (ei sitä feikkiä mitä Suomesta saa).

Sashimin jälkeen tarjoilija kantoi huoneeseemme silmiä hivelevän vadin:

Vasemmasta alanurkasta vastapäivään: eddo-juureksia (kai?), sorsaa, bataattia, kuuden tunnin munakas (ravintolan erikoinen), soijapapupalkoja (edamame), marinoitua ja todella mureaa mustekalan lonkeroa, tai-kala (sea bream) sushi käärittynä bambun lehteen sekä päällimmäisenä kirkkaan punainen japanilainen vuoripersikka (yamamomo). Tai-sushi näytti tällaiselta avaamisen jälkeen:

Olimme vatia syödessä siirtyneet toiseen sakeen, joka oli kaadettu näinkin kauniiseen karahviin:

Seuraavaksi tuli illan ”pelottavin” annos: grillatut ayu-kalat. Ayu-kalat ovat hyvin arvostettuja pieniä jokikaloja, joita saa ainoastaan kesäisin. Japanilaiset arvostavat niiden makeahkoa lihaa. Ei kuulosta kovin pelottavalta, eihän? Noh. Muikkuja arvostavana suomalaisena ensi vaikutelma ei ollut kovinkaan kummoinen, kala oli rapeaksi grillattu ja pyrstöliha ihan hyvän makuista. Mutta kun pääsimme vatsapuolelle iski aikamoinen kitkeryys. Kaloja ei oltu perattu. Ja koska ne olivat kuitenkin suurempia kuin suurimmat muikut, joita olimme syöneet, sisäelimet vaikuttivat hurjasti makuun. Molemmille oli varattu kaksi kalaa ja kyllä me ne söimme, mutta irvistäen. Kalojen kanssa tarjottu etikkainen kastike auttoi vain hieman.

Aikamoiset hampaat!

Onneksi seuraava ruokalaji oli tomaatti tomaattiliemessä. Raikastavaa kitkerien kalojen jälkeen.

Seuraavana vuorossa oli japanilainen suolainen vanukas: chawamushi. Vanukkaassa oli höyrytettyä munakoisoa, pala leipää (tai sitten jotain tofua?) sekä mietoa vihreää chilipaprikaa:

Illallisen kohokohta oli riisi, joka oli kypsennetty rautapadassa. Riisissä oli ihanan makeaa tuoretta maissia:

Riisi syötiin tavanomaisesti säilöttyjen vihannesten ja misokeiton kanssa. Teetä (paahdettua vihreää teetä eli hojicha) tuotiin juomaksi.

Misokeitossa oli kiinteitä tofupaloja ja liemi oli hyvin hienostunut kuten hamokeitossa.

Ensimmäinen jälkiruoka oli hedelmälautanen:

Vasemmasta alakulmasta vastapäivään: tuoretta yuzua (japanilainen sitrushedelmä), japanilaisia kirsikoita, verkkomelonia, kookospannacotta ja vesimelonia. Japanissa hedelmät ovat todella kalliita (verkkomelonit voivat olla jopa yli 100 euroa kappale!), mutta uskomattoman hyviä. Ne aina myydään kaupassa kypsinä (ihmeellistä!). Hedelmien suuresta arvostuksesta johtuen niitä tarjotaan monesti ravintolassa jälkiruoaksi.

Toinen jälkiruoka oli kahvihyytelö, jossa oli kultahippuja. Hyytelö tarjoiltiin niin, että sen päällä oli koristeena jokin iso lehti, emme tiedä mikä se oli.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, tarjoiltiin matcha eli vihreää teetä, joka on vispaamalla vaahdotettu. Matcha on tee, jota valmistetaan teeseremoniassa. Erinomainen päätös upealle illalliselle.