Näytetään tekstit, joissa on tunniste menu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste menu. Näytä kaikki tekstit

25. huhtikuuta 2011

Keväinen Italia-menu

Valmistimme aurinkoisena huhtikuun iltana ystävillemme keväisen italialaisvaikutteisen illallisen. Miksi? Miksipä ei.

Härkäpapu-pecorinosalaattia jättikatkarapujen kera
Bresaola-ricottakääröjä
Parmesaani-paprikakeksejä
Parsaa sinappi-tryffelikastikkeella
Azienda Le Marchesine, Franciacorta DOCG

---------

Gnoccheja pinaattipestolla ja kirsikkatomaattihillolla
Villa Bucci, Verdicchio dei Castelli di Jesi Classico Superiore DOC 2009

---------

Sienillä täytettyä viiriäistä, ruusukaalia ja karhunvatukka-kahvikastike
La Poderina, Brunello di Montalcino DOCG 2004

---------

Taleggio-päärynäpiiras
Alessandro di Camporeale, Kaid Vendemmia Tardiva IGT

---------

Valkosuklaa-jogurttikeitto, appelsiinihyytelöä ja hasselpähkinäjäätelöä
Franz Haas, Moscato Rosa DOC 2007

---------

Espressot

Alkupalat onnistuivat todella hyvin. Härkäpapujen kuoriminen oli sekä hauskaa että tuskallista. Bresaolakääröjen ricottatäytteeseen sekoitettu sitruunankuoriraaste oli napakymppi.


Gnocchien rakenne onnistui, mutta pestosta tuli liian mieto lämpimään ruokaan (olimme aikaisemmin käyttäneet kylmänä kastikkeena loistavin tuloksin). Kirsikkatomaattihillo on kyllä tosi hyvää, mutta se ei annokseen sopinut.


Täytimme viiriäisen rinnan sieni-salviatahnalla ja paistoimme voissa. Viiriäisen koivet keitimme erikseen ja paistoimme juuri ennen tarjoilua. Karhunvatukka-kahvikastike oli juuri oikean "kahvinen".


Taleggio-juuston, päärynän ja kanelin yhdistelmä on uskomattoman hyvä. Näitä piiraita teemme aivan varmasti uudestaan.


Makeaksi lopuksi valkosuklaa-jogurttikeitto oli oikein hyvä. Appelsiini-passionhedelmähyytelö oli mukavan kirpeä ja jäätelön korokkeena toiminut ranskalainen voikeksi oli ihanan voinen ja miedon suolainen. Kuvassa ei näy keksin lautasen pohjaan liimaamaa maitohilloa, joka on kuin karamellitahnaa tai dulce de lecheä. Maitohilloa voi muuten lusikoida suuhun, levittää keksille, leivälle...


Espressot ehdimmekin jo juoda alkupalojen jälkeen. Hah!

Viineistä tulee ehkä vielä jotain infoa. Mutta tässä aluksi kuva:

22. tammikuuta 2011

Japani, osa 5: Japanimenu

Kesän matka Japaniin inspiroi keittiössä monella tapaa. Halusimme valmistaa ruoka- ja viinirakkaalle ystäväpariskunnalle kokonaisen menuun, joka koostuisi tulkinnoistamme osasta matkan makupaloista. Toimme Japanista kotiin kahta erilaista japanilaista riisiviiniä. Kaikki se sake tarvitsi kyytipojaksi jotain syötävää.

Silken tofua a la Kioto
Ginrei Gassan Daiginjo
------------
Käsintehtyjä udon-nuudeleita soija-riisiviinietikka-inkiväärikastikkeella, kurkkua ja friteerattu jättikatkarapu
Ginrei Gassan Daiginjo
------------
Sitruksinen siikasashimi
Jizake Gura "White Dragon" Daiginjo
------------
Tonnikalapoke
Jizake Gura "White Dragon" Daiginjo
------------
Misolohta, maa-artisokkaa ja paistettua riisikakkua siitakeliemessä
Domaine Arlaud Morey-St-Denis 1er cru Aux Cheseaux 2004
------------
Maissiriisiä, haudutettua possunposkea ja piklattua varsiselleriä
Domaine Arlaud Morey-St-Denis 1er cru Aux Cheseaux 2004
------------
Mangojäätelöä ja makeita mustia soijapapuja
Hojicha
------------
Azukipapuhyytelöä ja kinakoa
Hojicha
------------
Matcha

Kiotossa söimme ihanan silkkistä kylmää tofua, jota oli piristetty punaisella chilillä. Tässä meidän versio, jossa on yksinkertaisesti silken tofua, punaista chiliä (ilman siemeniä), kevätsipulia ja japanilaista soijakastiketta:


Kaikki nuudeliruoat olivat Japanissa herkullisia, ja koska olemme tehneet jo jonkin aikaa ansiokkaasti tuoretta pastaa, uskalsimme kokeilla udon-nuudeleita. Kun käyttää pastakoneen tagliatelle-säätöä, saa helposti omat sopivan sitkoiset pehmeät nuudelit. Nuudelitaikinaohje on blogista My Kitchen ja bloginpitäjän kehoituksesta pakastimme myös raakoja nuudeleita pakastepusseissa kahden hengen annoksina. Pakasteesta otettuna ja keitettynä nuudelit ovat kuin tuoreen veroisia. Tässä raa’at nuudelit juuri leipomisen jälkeen:


Keitimme nuudeleita 2.5 minuuttia ja asettelimme niiden päälle kurkkua ja ripottelimme paahdettuja seesaminsiemeniä. Friteerattu, taikinoitu jättikatkarapu (Helsingin Tokyokanista) ja kastike mustasta riisiviinietikasta kruunasi annoksen:


Seuraava ruokalaji oli muunnos kauniin No Recipes –blogin sashimiannoksesta. Annokseen olisi tullut yuzua eli japanilaista sitrushedelmää. Sitä ei tietääksemme saa Suomesta, joka on tosi harmi, sillä nautimme sen mausta useaan otteeseen Japanissa. Maustoimme raa’at siikaviipaleet nokareilla tahnaa, jonka teimme greipin ja limetin kuorista, vihreästä chilistä, limetin mehusta ja suolasta. Annokseen tuli myös greippimehu-oliiviöljykastike tasapainottamaan tahnan kirpsakkuutta. Ruokalaji unohtui valokuvata, syytämme sakea.

Tonnikalapokessa siirryimme kevyestä siiasta painavampiin makuihin. Resepti on lievä muunnos No Recipes –blogin pokesta. Poke ei ole varsinaisesti japanilainen ruoka vaan havaijilainen, joskin japanilaisvaikutusten tulosta. Pokessa on raa’an tonnikalan lisäksi merilevää, kevätsipulia, seesaminsiemeniä, seesamiöljyä ja soijakastiketta.


Sake loppui onneksi, sillä viini alkoi maistua. Punaviinin kera aloitti misomarinoitu lohi siitake-kalaliemessä, keitettyjä maa-artisokkia ja paistettu japanilainen riisikakku. Kuvan hattarannäköinen pallero on juuri se riisikakku. Sitä pitää syödä varovasti, koska se on hyvin venyvää (venyvämpää kuin pullataikina) ja siihen voi tukehtua. Japanissa ihmisiä oikeasti kuolee riisikakun syömiseen… Lohen marinadi on Rasa Malaysia –blogista. Kypsensimme lohta uunissa, kunnes sen sisälämpötila oli paksuimmasta kohdasta 43 astetta.


Viimeinen ruoka ennen jälkiruokia oli ihana maissiriisi, joka on tehty japanilaisesta riisistä ja johon on kypsänä sekoitettu maissia. Japanilaisen riisin valmistaminen on hieman monimutkaisempi prosessi kuin basmatin tai jasmiinin, mutta vaivan arvoista (ohje Just Hungry –blogista). Riisin päällä tarjosimme mureaksi haudutettua porsaan poskea japanilaisilla mausteilla eli chashua. Chashua söimme Japanissa tonkatsu ramen –keitossa, joka on possun luista pitkään keitetty keittoliemi ramen-nuudeleilla, chashulla ja yleensä merilevällä ja puolikkaalla soijamarinoidulla keitetyllä kananmunalla.


Chashu haudutetaan liemessä, jossa on misoa, soijaa, miriniä, sakea, inkivääriä, valkosipulia ja valkopippureita. Resepti on No Recipes –blogista, käykää katsomassa miten suussa sulava possu tehdään (voi käyttää myös luutonta lihaisaa possunkylkeä). Kirpsakkuutta annokseen antoi piklattu varsiselleri, jonka teimme luottoreseptistä Kylie Kwongin Simple Chinese Cooking –kirjasta.

Ensimmäinen jälkiruoka oli yksinkertaisuudessaan mangojäätelöä (Ciao!Caffésta, nam!) ja soija-sokeriliemessä 5 tuntia keitettyjä mustia soijapapuja (eli kuromame). Söimme papuja Japanissa matcha-jäätelön kera ja ne tekivät vaikutuksen. Kuromame-resepti myös No Recipes –blogista.


Toinen jälkiruoka oli azukipapu-kastanjahyytelöpaloja kinakolla eli paahdetulla soijapapujauheella. Kinakoa tuli Japanissa matcha- tai kurkkuhyytelön tai riisipullan päällä. Menun hyytelön ostimme Tokyokanista. Molempien jälkiruokien kanssa tarjosimme hojichaa eli paahdettua vihreää teetä.


Lopuksi tarjosimme matchaa eli yksinkertaistettuna vaahdotettua vihreää teetä. Kuvassa kupin pohjat.

5. lokakuuta 2010

Onnen päivät

Edellisen viikon viikonloppu oli kerrassaan mainio. Lauantaina meillä oli ystäviä syömässä ja menu oli seuraavanlainen:

Paahdettu palsternakkasalaatti macadamiapähkinöillä
Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Riesling 2008
----------
Lihapata, uusia perunoita, porkkanoita ja salottisipuleita
Ogier Côte-Rôtie Réserve du Domaine 2004
----------
Kardemummainen päärynäkakku vanilja-hunajasiirapilla
Domaine de l’Alliance Sauternes 2006

Ruoista ei valitettavasti ole kuvia: ruokakuvien ottaminen vaatii tietynlaisessa moodissa olemista ja kun on vieraita, kuvien ottaminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Mutta hieman kuvailua menusta ja pari reseptiäkin.

Alkuruoka on meidän luottosalaatti, se onnistuu aina ja varsinkin kun on Piave-juustoa ja viinisuolaheinää (joita me ei valitettavasti saatu) sekä vincottoa (kuin paksua balsamicoetikkaa, mutta tulee Emilia-Romagnasta; saa Stockmannin Herkusta). Piave-juusto on italialainen rakenteeltaan parmesaanin tyyppinen juusto, mutta makuprofiili on ehkä kypsän goudan kaltainen. Piavea saa yleensä Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä. Viinisuolaheinä on kaunis ja kirpsakka salaatti, jota kasvattaa ainakin Järvikylä. Itse jouduimme käyttämään vuonankaalia, joka on liiankin mieto tähän salaattiin.

Salaatin seurana juotu viini oli saksalainen (lähes) kuiva riesling Pfalzin viinialueelta, joka sopi erittäin hyvin salaatille. Oikeastaan se oli niin hyvä viini myös hinta-laatusuhteeltaan (n. 16e), että harmittaa, ettei meillä ole enempää pulloja (ei saa Alkosta).

Pääruoan ultramurea naudanlihapata oli muunnelma ”Muuri”-kirjan kazakilaisesta lihapadasta, jossa liha marinoidaan kaksi tuntia riisiviinietikalla. Lihan ja liemen lisäksi oli vuoden viimeisiä uusia perunoita, porkkanaa ja salottisipuleita. Pääruoan viini oli erikoisen hyvä. Côte-Rôtiet tulevat pohjoisesta Rhônen alueelta ja ovat yksiä Ranskan huippuviinejä. Lähes tulkoon kokonaan Syrah-rypäleistä (voi olla hieman Viognier-rypäleitä) valmistetut punaviinit voivat tuoksua esim. tuoremakkaroille tai etikkasäilykkeille, hyvällä tavalla siis. Maistoimme Ogier:n Côte-Rôtie-viiniä vuosi sitten ensimmäistä kertaa ja tuoksussa oli selvästi jalapeno-säilykkeen vivahde. Maku on kumminkin täyteläinen ja happokkuus on tasapainossa. Erinomainen viini. Alkosta saa nykyisin 2006 vuosikertaa, mutta hinta (54,70e) on melkein 20e enemmän kuin millä saimme 2004-vuosikerran.

Jälkiruoka oli Tartelette-blogin reseptistä ja aivan unelma. Vaihdoimme reseptin hirssi- ja riisijauhot vehnäjauhoihin ja teimme sen yhteen isohkoon piirakkavuokaan (n. 20cm halkaisija). Tehkää tämä kakku, ette tule katumaan! Jälkiruokaviini oli ranskalainen sauternes, jota ei valitettavasti saa Alkosta. Viini ei ollut ehkä ihan riittävän makea kakulle, mutta muuten aivan upea.

Sunnuntaina saimmekin lottovoiton eli H:n vanhemmat toivat mökiltä kerättyjä herkku- ja männynherkkutatteja. Katsokaa tuota kuvaa:


Teimme sunnuntai-iltaruoaksi tomaattisen pastavuoan, johon paistoimme tatteja ja loput pakastimme tulevaisuuden tattikeittoa varten. Kuka ei olisi onnellinen!

Salaatti paahdetusta palsternakasta, macadamia-pähkinöistä ja Piave-juustosta
(4 annosta)

4 pientä palsternakkaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
suolaa ja pippuria
85 g macadamia-pähkinöitä
Piave-juustoa lastuina (tai muuta suolaista, kovaa juustoa)
Viinisuolaheinää (tai vaikkapa rucolaa)
Tarjoiluun oliiviöljyä ja vin cottoa (tai balsamicoa)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuori ja paloittele palsternakat pituussuunnassa neljään osaan ja asettele pellille. Sekoita oliiviöljy ja hunaja ja valele palsternakat seoksella. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda palsternakkoja uunissa n. 20 minuuttia.

Paahda macadamiat kuivalla pannulla.

Asettele viinisuolaheinä, macadamiat ja palsternakat lautasille. Ripottele juustolastut päälle ja lopuksi pirskottele oliiviöljyä ja vin cottoa.