Vielä kun vihreitä papuja saa...!

Kesän alkaessa odotamme vihreitä papuja enemmän kuin keväällä parsaa. Pavuissa yhdistyy makeus ja lihaisa täyteläisyys. Ne ovat monipuolisia ja nopeita. Ne käyvät sekä italialaisiin että thaimaalaisiin resepteihin. Valmistimme viime viikonloppuna nopean, improvisoidun pastan pavuista ja miniluumutomaateista. Sitruuna ja parmesaani täydensivät kesäisen annoksen.

Pasta vihreistä pavuista ja miniluumutomaateista

(3 annosta)

200g vihreitä papuja (keitä 4 min suolatussa vedessä ja jäähdytä kylmällä vedellä, leikkaa suupaloiksi)

200g miniluumutomaatteja leikattuna pitkittäin neljään osaan

oliiviöljyä

1 keltasipuli hienonnettuna

4 tuoretta valkosipulinkynttä (ehkä vain 2 jos ei tuore) hienonnettuna

75g creme fraichea

¼ sitruunan mehu

suolaa + pippuria

parmesaania raastettuna

240g pitkää pastaa (esim. spagettia)

Keitä pasta paketin ohjeiden mukaan al denteksi (ei läpikypsäksi, purutuntumaa saa olla).

Sillä aikaa kun pasta kypsyy, kuumenna oliiviöljyä suuressa paistinpannussa. Paista sipulia ja valkosipulia kunnes sipuli on pehmennyt. Lisää tomaatit ja pavut. Paista pari minuuttia sekoitellen.

Lisää creme fraiche ja sitruunanmehu, mausta suolalla ja pippurilla. Valuta kypsä pasta ja lisää kastikkeeseen. Sekoita. Tarjoile pasta raastetun parmesaanin kera.

Japani, osa 2: Wagokoro Izumi

Japanissa kohtaavat suuret ihmismassat pilvenpiirtäjien keskellä ja kauniit, rauhalliset puutarhat vanhojen kaupunkien keitaissa:

Tokion Shibuya Crossing

Kioton Nijo-linnan puutarha

Japanilaisen ruokakulttuurin keidas on kaiseki-ateria. Kaiseki on monen ruokalajin illallinen, jossa jokainen ruokalaji on tarkkaan valmistettu näyttämään kauniilta ja jossa maut ja rakenteet ovat tasapainossa. Raaka-aineet ovat tuoreita ja paikallisia, ja ne heijastavat meneillään olevaa vuodenaikaa.

Kävimme viimeisenä iltana Kiotossa ravintola Wagokoro Izumissa (yksi Michelin tähti) syömässä upean kaiseki-illallisen. Ravintola on hyvin pieni: kolme yksityishuonetta, joissa seurueet saavat syödä rauhassa. Kengät otetaan pois ennen kuin huoneeseen astutaan. Pöydän ääressä istutaan tyynyillä, mutta lattia on upotettu pöydän alla.

Kimonoon pukeutunut tarjoilijamme toi ensin alkudrinkiksi umeshulla (japanilainen luumulikööri) maustettua sakea, joka oli ihanan luumuinen. Valitsimme illallisjuomaksi kaksi eri kiotolaista sakea, ensimmäinen oli mieto ja raikas, toinen oli voimakkaampi ja täyteläisempi. Molemmat olivat todella hyviä. Ensimmäinen sake tuli tällaisessä karahvissa:

Ensimmäisessä ruokalajissa oli unia (merisiilenmätiä), yubaa (kuivattua soijaproteiinilevyä, joka muodostuu kun soijamaitoa keitetään), parsaa ja okraa:

Erikoinen, mutta maukas. Seuraavaksi tuli lämmin keitto, jossa oli hamoa (pike conger, eli jonkin sortin ankerias), togania (winter melon tai wax gourd) ja veikkaisimme, että purjoa. Liemi ei ollut yhtä savuinen ja kalainen kuin vastaavat liemet Tokiossa, joka oli mielestämme hyvä asia.

Seuraava ruokalaji tuotiin taloa muistuttavassa puurasiassa. Rasia liittyi jotenkin heinäkuun Gion festivaaliin Kiotossa, mutta koska tarjoilija puhui vain pari sanaa englantia rasian merkitys jäi epäselväksi. Kun talon katto nostettiin pois, talon sisältä paljastui sashimi-lajitelma jääpedillä. Lajitelmaan kuului pintahiillostettua ankeriasta, raakaa seepiaa, tonnikalaa (ei rasvaisinta palaa) ja tai-kalaa (sea bream). Lisukkeina oli pari palaa paprikaa ja vastaraastettua wasabia (ei sitä feikkiä mitä Suomesta saa).

Sashimin jälkeen tarjoilija kantoi huoneeseemme silmiä hivelevän vadin:

Vasemmasta alanurkasta vastapäivään: eddo-juureksia (kai?), sorsaa, bataattia, kuuden tunnin munakas (ravintolan erikoinen), soijapapupalkoja (edamame), marinoitua ja todella mureaa mustekalan lonkeroa, tai-kala (sea bream) sushi käärittynä bambun lehteen sekä päällimmäisenä kirkkaan punainen japanilainen vuoripersikka (yamamomo). Tai-sushi näytti tällaiselta avaamisen jälkeen:

Olimme vatia syödessä siirtyneet toiseen sakeen, joka oli kaadettu näinkin kauniiseen karahviin:

Seuraavaksi tuli illan ”pelottavin” annos: grillatut ayu-kalat. Ayu-kalat ovat hyvin arvostettuja pieniä jokikaloja, joita saa ainoastaan kesäisin. Japanilaiset arvostavat niiden makeahkoa lihaa. Ei kuulosta kovin pelottavalta, eihän? Noh. Muikkuja arvostavana suomalaisena ensi vaikutelma ei ollut kovinkaan kummoinen, kala oli rapeaksi grillattu ja pyrstöliha ihan hyvän makuista. Mutta kun pääsimme vatsapuolelle iski aikamoinen kitkeryys. Kaloja ei oltu perattu. Ja koska ne olivat kuitenkin suurempia kuin suurimmat muikut, joita olimme syöneet, sisäelimet vaikuttivat hurjasti makuun. Molemmille oli varattu kaksi kalaa ja kyllä me ne söimme, mutta irvistäen. Kalojen kanssa tarjottu etikkainen kastike auttoi vain hieman.

Aikamoiset hampaat!

Onneksi seuraava ruokalaji oli tomaatti tomaattiliemessä. Raikastavaa kitkerien kalojen jälkeen.

Seuraavana vuorossa oli japanilainen suolainen vanukas: chawamushi. Vanukkaassa oli höyrytettyä munakoisoa, pala leipää (tai sitten jotain tofua?) sekä mietoa vihreää chilipaprikaa:

Illallisen kohokohta oli riisi, joka oli kypsennetty rautapadassa. Riisissä oli ihanan makeaa tuoretta maissia:

Riisi syötiin tavanomaisesti säilöttyjen vihannesten ja misokeiton kanssa. Teetä (paahdettua vihreää teetä eli hojicha) tuotiin juomaksi.

Misokeitossa oli kiinteitä tofupaloja ja liemi oli hyvin hienostunut kuten hamokeitossa.

Ensimmäinen jälkiruoka oli hedelmälautanen:

Vasemmasta alakulmasta vastapäivään: tuoretta yuzua (japanilainen sitrushedelmä), japanilaisia kirsikoita, verkkomelonia, kookospannacotta ja vesimelonia. Japanissa hedelmät ovat todella kalliita (verkkomelonit voivat olla jopa yli 100 euroa kappale!), mutta uskomattoman hyviä. Ne aina myydään kaupassa kypsinä (ihmeellistä!). Hedelmien suuresta arvostuksesta johtuen niitä tarjotaan monesti ravintolassa jälkiruoaksi.

Toinen jälkiruoka oli kahvihyytelö, jossa oli kultahippuja. Hyytelö tarjoiltiin niin, että sen päällä oli koristeena jokin iso lehti, emme tiedä mikä se oli.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, tarjoiltiin matcha eli vihreää teetä, joka on vispaamalla vaahdotettu. Matcha on tee, jota valmistetaan teeseremoniassa. Erinomainen päätös upealle illalliselle.

Hyvää myös seuraavana päivänä

Pyrimme syömään arkisin kasvisruokaa, liha- ja kalaruokiin panostamme viikonloppuisin. On haastavaa keksiä arkiruokia, jotka ovat myös hyviä seuraavana päivänä lounaaksi lämmitettynä (pasta on harvoin sellainen). Seuraavassa resepti viime viikon hitistä, joka oli vielä parempaa seuraavana päivänä. Kesäkurpitsan tilalla voi käyttää mitä tahansa nopeasti kypsyvää lempivihannesta esim. paprika, lehtikaali, pinaatti.

Täysjyväohraa ja kikherneitä turkkilaisilla mausteilla

(4 reilua annosta)

200g täysjyväohrasuurimoita

pari rkl oliiviöljyä

2 keltasipulia pilkottuna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 mietoa vihreää chiliä, poista siemenet ja viipaloi

½ tl chilijauhetta

2 tl paprikajauhetta

1 ¼ tl jauhettua juustokuminaa (jeeraa)

1 rkl granaattiomenamelassia (jonka tilalla voi kokeilla balsamicoa)

250g kesäkurpitsa paloina

400g tomaattimurskaa

6 dl vettä

400g purkki kikherneitä valutettuna ja huuhdeltuina

suolaa + pippuria

1-2 rkl sitruunanmehua

iso kourallinen lehtipersiljaa silputtuna

Keitä ohrasuurimot vedessä kypsiksi. Suurimoissa saa olla purutuntumaa. Valuta ja jätä odottamaan.

Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja lisää sipuli, valkosipuli ja chili. Paista kunnes sipuli on pehmennyt. Lisää kesäkurpitsa ja paista pari minuuttia. Sekoita chili-, paprika- ja juustokuminajauhe joukkoon ja paista n. puoli minuuttia.

Lisää granaattiomenamelassi, tomaattimurska, vesi, kikherneet ja ohra. Keitä kunnes kikherneet ja ohra ovat kunnolla lämminneet. Mausta suolalla ja pippurilla sekä sitruunanmehulla. Tarkista maku ja nosta kattila liedeltä. Sekoita persilja joukkoon.

Japani, osa 1: Sobaa etsimässä

Japani oli ollut pitkään meidän matkustuslistan kärkisijoilla ainakin kahdesta syystä: emme olleet käyneet Aasiassa ja Japani vaikutti helposti lähestyttävältä tutustumismatkalta kyseiseen maailmankolkkaan. Toiseksi: olimme hyvin vakuuttuneita, että japanilainen ruoka, jota saa Suomesta, on vain häviävän pieni esitys ruokahullun japanilaiskansan ruokakulttuurista. Tämä seikka osoittautui hyvinkin todeksi ja matkamme luultavasti pilasi täysin halumme syödä ”japanilaista ruokaa” Suomessa (ei välttämättä huono asia).

Selväksi kävi, että japanilaiset rakastavat ruokaa ja ottavat sen hyvin tosissaan. Vaikka olimme lukeneet useaan otteeseen, että halvimmatkin ruokapaikat ovat vähintäänkin kelvollisia, suomalaisena oli vaikea uskoa sitä todeksi, vaikka kokemus osoitti sen kerta toisensa jälkeen. Monesti ravintoloihin oli pitkä jono ulkona. Varsinkin silloin tiesi, että ravintolasta saa jotain tosi hyvää. Milloin olette syöneet todella hyvin kauppakeskuksessa? Japanissa jokaisessa kauppakeskuksessa, jossa kävimme, oli erinomaiset ravintolakerrokset, joissa esim. tehtiin itse nuudelit.

Tuoreus, laatu ja asiakaspalvelu ovat huippuluokkaa Japanissa. Tilannetta on kerta kaikkiaan vaikea selittää suomalaiselle; jokainen asiakas (myös ulkomaalainen) on arvokas ja hänelle pyritään antamaan parasta ruokaa ja palvelua. Eikö tämän pitäisi olla selvää myös Suomessa?

Edellisessä postauksessa mainitsimme japanilaiset soba-nuudelit. Ne ovat tattarista tehtyjä aromikkaita nuudeleita, joita voi syödä sekä kylmänä että kuumana. Japanissa on omat ravintolat, jotka erikoistuvat soban tarjoamiseen. Kävimme ensimmäistä kertaa syömässä sobaa Tokiossa, herttaisessa Kanda Matsuyassa, joka perustettiin vuonna 1884 ja joka on ollut nykyisessä rakennuksessa vuodesta 1925. Ravintolan löytäminen ei ollut helppoa, sillä nimikyltti oli japaniksi. Onneksi ryhmä vanhoja herroja sattui samaan aikaan paikalle ja he kysyivät huonolla englannilla, että halusimmeko syödä sobaa. He menivät sisään ja me menimme perässä.

Tilasimme molemmat kuumat soba-keitot, H:lle kanalla ja P:lle kananmunalla. Voimakas liemi kävi todella hyvin voimakkaiden tattarinuudelien kanssa. P ehti juoda liemensä loppuun (keittoliemet ovat yleensä tarkoitettu juotavaksi) ennen kuin tarjoilija ehti juosta paikalle puisen teepannun kanssa. Tarkoitus oli nuudelien syömisen jälkeen laimentaa lientä kuumalla vedellä ja juoda teekupista! Emme sen jälkeen tehneet samaa virhettä… Omistaja setä oli todella mukava ja tuli juttelemaan kanssamme ruokailun jälkeen. Häntä ihmetytti kovasti, miten olimme oppineet syömään puikoilla.

Toinen upea soba-kokemus oli Kiotossa. Ravintola Nicolas on yhden Michelin tähden ravintola keskellä asuinaluetta ja kaukana turisteista. Tällä kertaa valitsimme kylmät sobat. Kylmien nuudelien seurana tulee kuuma liemi, johon niitä kastetaan ja sitten syödään ryystämällä. H:lle tuli sorsaliemi ja P:lle porsasliemi.

Ravintolan kokki jauhaa kivimyllyllä tarvittavan tattarin joka päivä ja tekee nuudelit jauhamastaan jauhosta. Aivan erinomaista!

Helpot arki-illan kasvisnuudelit

Palasimme kesälomalta, johon kuului upea Japanin matka (siitä enemmän seuraavassa postauksessa). Ennen lomamatkaa valmistimme herkulliset kasvisnuudelit, jotka olivat niin helppo tehdä, että reseptistä oli pakko kirjoittaa. Tämänkaltaisia arki-iltaruokia on aina ilo löytää! Resepti on alun perin yhdysvaltalaisesta ruokablogista Smitten Kitchen, jota seuraamme viikottain ja jota voimme suositella kaikille. Muokkasimme reseptiä vaihtamalla aineksia suomalaiseen kesävihannestarjontaan sekä siihen mitä meillä oli kuivakaapissa.

Käytimme somen-nuudeleita (vehnä) soba-nuudeleiden (tattari) tilalla vain käytännön syistä; japanilaiset soba-nuudelit ovat voimakkaamman makuisia, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoisia jos niitä sattuu löytämään. Voisimme kuitenkin kuvitella, ettei ruoka kaipaa nuudeleita ollenkaan, paistetut kasvikset on herkullinen iltaruoka jo itsestään. Tai lisäkkeenä voisi tarjota aromikasta jasmiiniriisiä.

Reseptissä voi käyttää oikeastaan ihan mitä vihanneksia tahansa, kunhan ne vain kypsyvät nopeasti. Olemme ihastuneet tuoreisiin siitakesieniin, joita nykyisin kasvatetaan Suomessa ja joita saa melkeinpä aina isommista ruokakaupoista (ainakin pääkaupunkiseudulla). Sienet antavat miedon maanläheisen maun ruokaan. Emme kuitenkaan suosittele, että tuoreet sienet korvataan kuivilla siitakesienillä, ne ovat hyvin voimakkaita liottamisen jälkeenkin ja siksi sopivat erinomaisesti liemien maustamiseen.

Somen-nuudelit paistetuilla vihanneksilla

(4 annosta)

Kastike:

5 rkl vettä

5 rkl soijakastiketta

1 rkl (tai maun mukaan) srirachaa tai lempi chilikastiketta

1 rkl sokeria

Nuudelit:

3 rkl seesaminsiemeniä

kasvisöljyä paistamiseen

peukalon pään kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

paketti (100g) tuoreita siitakesieniä viipaleina

puolikas pieni varhaiskaali viipaloituna

pari varhaissipulia varsineen tai 4-6 kevätsipulia viipaloituna

2-3 dl tuoreita herneitä

240g somen-nuudeleita

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla sekoitellen kunnes ne ovat kullanruskeita. Siirrä paahdetut siemenet heti kulhoon tai lautaselle jäähtymään, ne palavat helposti.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi, valuta nuudelit ja huuhtele kylmällä vedellä viileiksi. Jätä nuudelit valumaan.

Kuumenna kasvisöljy isossa paistinpannussa tai wokissa ja paista valkosipulia ja inkivääriä puolisen minuuttia ennen kuin lisäät sienet. Paista sieniä kunnes ne alkavat ruskistua. Lisää kaali ja sipuli. Kun kaali on hiukan pehmennyt, lisää kastike ja herneet ja anna kiehua 2 minuuttia.

Sekoita lopuksi nuudelit kasviksiin ja asettele lautasille. Ripottele annoksille paahdetut seesaminsiemenet.